Talvi tappaa taiteellisuuden.

Tämäkin postaus on ääneenlausuma aikaansaamattomuudesta. Ideoita on ajoittain vaikka kuinka mutta toteutus on nolla. En tiedä mikä pimeyden aiheuttama masis vai onko kyseessä perimmäinen laiskuus, joka on tehnyt minusta tällaisen oravanpyöräarkeen mukautuneen zombien. Itseäni alkoi riepomaan tämä mentaalinen blokki saada asioita aikaan.

Tästä syystä päätin, että kerta nyt ei kynä pysy kädessä niin kehitän itseäni muilla tavoin tässä kohtaa. Aloitin sitten opiskelemaan merkonomiksi näyttötutkintona töiden ohessa. Valmistua pitäisi jo kesään mennessä. Tähän astiset tunnit, joihin on tullut osallistuttua on tuntunut kyllä selkeiltä asioilta itselle ja katetuottolaskelmienkin teko oli jopa hauskaa. Kaikki minun kanssa matematiikan tunneilla olleet ei ehkä usko mutta minä, jonka viimeiset kurssinumerot oli 6,6 ja 6 osasin laskea ihan oikein. Voi olla, että liiketalous vie mennessään ja haen tästä vielä korkeakouluun.

Toinen asia, joka on retuperällä on oma fyysinen kunto etenkin boulderointia ajatellen. Nykyiset työt ei oikein tue harrastusta. Lounasserviisissä juoksemisen jälkeen on mahdotonta olla kiipeilykengät jalassa saatikka kiivetä niillä. Välillä on onneksi päiviä kun on toimistossa töissä ja mies kerkeää hakemaan lapsen hoidosta, silloin on vaan muistettava ottaa treenikassi mukaan. Tähän auttaisi kyllä omat aktiiviset kiipeilykaverit. Saa ilmoittautua! Viikonloppuisin onneksi tulee käytyä la & su. Näin talvella vain tulee välillä karmeita parin viikon taukoja kun on lapsi tai itse kipeänä.

Boulderoinnista puheen ollen tämä Nortevan muija päätti aloitella pidempään taustalla pyörineen idean yrittäjyyden saralla. Alan tarjoamaan korjausompelupalveluita kiipeilijöille. Useasti treenivaatteet on ihan käyttökunnossa mutta jokin pikkuvika vain haittaa. Siksi tämä rajattu asiakaskunta, kun en halua alkaa ihan täysin korjausompelijaksi koska en omista kaikkia tarpeellisia koneita ja tiloja, jotta sellainen olisi mahdollista. Mutta seinällä roikkujien mahdolliset ongelmat luulen pystyväni hoitamaan kuten ratkenneet saumat, liian pitkät lahkeet, katkenneet kuminauhat ja puhkikönytyt polvet.

https://www.facebook.com/Karo-korjaa-200127363902407/

Kyllähän tässä kun asiaa kirjoittaa auki tajuaakin saaneensa asioita aikaan. Kova yritys olisi myös saada aikaiseksi uusi kukkakuosi äitienpäiväksi. Kyllä minä pystyn siihen! Nyt menen rauhoittelemaan sairasta lasta uneen noin kolmatta kertaa tunnin sisään…

Tsemppiä itse kullekin, kyllä se aurinko, kevät, linnut, tuoksut ja vehreys tulee sieltä!

IMG_20180215_181829_788

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s